Nyt sitä kirjotellaan sitten Suomen maaperältä. Tää postaus kuitenkin vielä mun kahesta vikasta Berliini päivästä :)
vähän haikeet fiilikset kirjotella ku aivot ei oo viel vaihtanu mun asetuksii suomi-jessicaks, joten kertokoot kuvat enemmän ku sanat.
Sunnuntaina saatiin kutsut 50centin uuden elokuvan ensi-iltaan.
Hengailtiin alku-ilta Luanan luona ja sieltä sitten kohti ensi-iltaa.
Tässä oli mun rento ensi-ilta juhlinta asu.
Takki/HM
farkkupaita/Pimkie
vyö/Primark
shortsit/Ginatricot
Huh kun siellä riitti populaatiota... oli kyllä niin laidasta laitaan eri tyylisiä ihmisiä paikalla, huomaa tämän berliinin asenteen että jokanen omalla tyylillään olkoon mikä juhla tai dress code tahansa.
Mulla oli paha aavistus että tämä leffa olisi Saksan tuttuun tapaan dubattu saksaksi... Luana ja Lukas olivat kuitenkin varmoja että se olisi vain saksaksi teksitetty, sillä ensi-illat näytetään yleensä aina alkuperäsenä....
Ja huhhuh! Kaikkien yllätykseksi itse päähenkilö ja elokuvan käsikirjoittaja 50cent saapui paikalle pitämään pienen puheen elokuvastaan! Tuntu että ihmiset keskitty enemmän kamerakännyköillä kuvailemiseen kun hänen puheensa kuuntelemiseen haha, sorruinpa itsekkin samaan...
Ja niiin se leffa sitten oli ihanasti dubattu saksaksi....
ei ymmärrä ei, I just feel so sorry for german people että kaikki täytyy dubata...
No mutta Lukas mulle vähän väliä kertoi tarinan kulkua ja itsekkin olin katsonut elokuvan trailerin netistä ja sisäistänyt sen idean niin pystyin eläytymään tarinan kulkuun kielimuurista huolimatta. Keskityin sitten vaan näyttelijöiden kehonkieleen ja näyttelijän taitoihin hehheh, kiinnitin huomiota myös 50centin ilmeettömyyteen.
Enpä osaa sanoa oliko elokuva hyvä vai huono, mutta saksankieliset ystäväni rankkasivat elokuvan tylsähkön ja lattean puolelle, saman fiiliksen sain kyllä itsekkin.
Ensi-ilta näytöksen jälkeen oli kuitenkin luvassa jotain jännittävämpää myös mullekkin, nimittäin after partyyyyyyy!
50cent käväsi myös itsekkin after partyissa mutta hahhah siitä ei jäänyt muistoksi muuta kun tämä kuva missä ihmislauma piirittää häntä ja kameramiehet yrittää pysyä hänen perässään....
Partyissa oli mahtava meininki, värikästä porukkaa ja hiton hyvää musiikkia, pääasiassa hiphoppia, oh!
Se oli täynnä vaikka minkälaista lahjakorttia mutta nämä kolme olivat päälahjat.
Leffaboksi missä kolme elokuvaa, suklaata ja Liebeskindin nahkainen lompakko/pikkulaukku.
Hitto olin onnellinen tästä Liebeskindin laukusta...!! Oon ettiny just tollasta yksinkertaista ja nahkasta tyylikästä lompakkoa. Muitan kun tein Berliinissä ekoilla viikoilla Liebeskindin castingin! Se on berliiniläinen laukkumerkki ja heillä on todella tyylikkäitä nahkalaukkuja!
Ihana kaivaa tämä lompakko esille ja antaa sen tuoda aina berliini-muistot mieleen <3
Sunnuntai yön vietin Luanan luona girls sleepover meiningissä. Oli ihanaa kun juututtiin juttelemaan moneksi tunniksi kaikesta mitä tässä elämässä on tapahtunut ja tulee tapahtumaan, tälläset yölliset syvälliset keskutelut on aina niitä ikimuistoisia ystävyyttä syventäviä hetkiä <3 Havahduttiin viiden aikaan että hups ehkä nyt aika kolkutella nukkumatin ovelle...!
Maanantaina halailtiin Luanan kanssa viimeset halit ja annettiin toisillemme onnen potkut, en malta odottaa kun jonain päivänä päästään halaamaan uudestaan <3
Maanantai, mun viiiimeinen kokonainen päivä Berliinissä. Vietin sen aika normaalisti ilman mitään "pakko tehdä tätä ja nähdä vielä tämä ja ostaa vielä tämä" -ajatuksia.
Olin sopinut lounastreffit ihanan Pollyn kanssa ja sen jälkeen toimistolle hoitelemaan asioita ja sanomaan heipat :)
edamame <3
Rakkaalle toimistolleni halusin tehdä jonkun pienen yllätyksen, ja luovuuteni tuotti tälläisen hedelmän :)
Illalla rakas flatmateni Isabella kokkaili meille jäähyväis viini-illallisen. Ilta oli ikimuistoinen, käytiin kaikki tapahtuneet hauskat ja ne ei niin hauskat muistot läpi <3 Maittavan illallisen jälkeen siirryttiin Isabellan huoneeseen testailemaan hänen uudet kaiuttimet ja löydettiinkin sitten itsemme naukkailemassa muutamat shotit ja tanssimassa Tom Jonesin ja Diana Rossin legendaaristen biisien tahdissa yöhön asti! En olisi voinut toivoa parempaa lopetusta mun Berliinin reissulle :)
Eipä riitä sanat kuvailemaan fiiliksiä kun Tegelin lentokentällä suunnistin kohti lentoani. Oli kutkuttavan ihana tunne että kotiiiiiiin mars, vaikka samalla pääkoppa itki sen ajatuksen kanssa että Berliini jää taakse.
Olo oli kuitenkin onnellinen koska nämä kuluneet yli kaksi kuukautta Berliinissä olivat jotain ihan muuta mitä olisin koskaan voinut kuvitella. Huikeita kokemuksia, henkisesti kasvamista, tilanteisiin spontaanisti tarttumista, uusia ystäviä, itsensä löytämistä, uusi markkina-alue vallotettu ja vaikka mitä voisin tohon litaniaan vielä lisätä,
yksinkertaisesti, löysin mun toisen kodin <3
Maisemat vaihtu sitten tälläsiks!
Home sweet home <3
Nyt sitä lataillaan hetki akkuja näissä maisemissa.
Vinkkaan sen verran että eipä kestä kauaa ku alkaa blogi taas täyttyä toisenlaisista maisemista, jännittävää, uusi seikkailu taas edessä ;)
xoxo